Viimeinen viljelykesä menossa

Hei, en ole päivittänyt tätä kivinokan viljelyblogiani.

Tosiaan on menossa viimeinen viljelykesä ja kuten jo kaikki tietävät minun viljeleväni ystäväni palstalla ja ystäväni aikoo myydä oman mökin. Näin ollen menettää samalla kasvimaan myynnin myötä.

Olo on haikea, mutta toisaalta kaikella on aina oma aikansa. Olen viihtynyt tosi hyvin kasvimaalla ja se kasvimaa on ollut minulle hyvän mielen tuoja, terapeutti, personal trainer ja opettaja.

Mun kasvimaa ei ole minkään oppikirjan mukaisen näköinen. Mutta siellä kasvaa aika hyvin perunat. Minusta perunoiden viljely ei vaadi tähtitiedettä, mutta se ainakin menestyy mun maalla.

Olen tehnyt tänä kesänä ensimmäisen raparperisiman ja se on hyvää.

Kasvimaallani on alkanut kasvaa elämänlankaa ja se on aikamoinen riesa. En tiedä mistä se on tullut? En ole ostanut sitä, mutta se vain kasvaa siellä reunalla. On tullut viime kesän lopussa ja ei ainakaan ole huomannut viimeisinä vuosina tälläistä.

Nautitaan tästä kesästä.

Peruna herättää muistoja

Hyvät lukijat!

Keskityn tähän postaukseen vain perunaan.

Siitä lähtien kun kerroin kasvattavani perunoita on saanut monenlaisia kommentteja ja myöskin saanut monet muistelemaan omia perunakokemuksia. Kun juttelen ihmisten kanssa perunakokemuksistaan niin huomaan muistelevani myös omia perunakokemuksiani.

Tänä kesänä kasvatan kolme erilaista perunalajiketta. Perunalajikkeet ovat seuraavat Solight, Annabella ja Rosamunda. Viimeisin mainittu peruna on minun lempiperunani. Sitä voin syödä vaikka joka päivä. En kuitenkaan ole perunoiden ylin ystävä. Solightin istutin vappuviikolla. Annabellan istutin äitienpäivän aikoihin ja Rosamundan istutin juhannusviikolla.

Ensimmäinen sato otettiin eilen yhdestä varresta. Otin muutaman varren tilliä. Kaupasta vielä luomuvoita. Kylläpä maistui todella hyvältä.

Solight-perunoita

 Nyt kirjaan omia ja muiden ihmisten muistoja perunoista.

Lapsuuskodissani syötiin/syödään perunoita joka päivä. Hyvin harvoin tarjotaan riisiä taikka pastaa. Kun kävin peruskoulua niin inhosin koulun kumiperunoita. Olen jopa nähnyt niiden pomppivan. Ne on niitä perunoita jotka ovat tasaisia pyöreitä ja on jo valmiiksi kuorittuja. Ne ei myöskään maistuneet millekään. Muistan kouluaikanani seuraavasti, että istuimme pöydän ääreen kotitaloustunnin jälkeen syömään tekemiämme ruokia. Yksi luokkakaverini viittasi ja sanoi, ettei ota perunoita. Opettaja kysyi syytä. Luokkakaverini vastasi syykseen sen, ettei osaa kuoria perunaa. Hänen kotona on aina kuorittu perunat. Muistan katsoneeni luokkakaveriani silmät pyöreinä ja suuni loksahti auki. Hän silloin opetteli kuorimaan perunoita kotitaloustunnilla.

Toinen muistoni liittyy enooni. Hänellä ei ollut hampaita, kuin vain muutamia omia. Ennen vanhaan lapissa lähin hammaslääkäri oli Rovaniemessä ja hänen tehtävänä oli vaan hampaiden poisto. Minun äidin naapuri sai  rippilahjaksi tekohampaat, joka oli aika yleinen lahja siihen aikaan.  En tiedä oliko enollani tekohampaita tai ei. No kuitenkin enon perunansyöntitapa oli suuri show. Hänellä on lautasella perunoita ja aina lusikka. Lusikka toimii lähinnä katapulttina. Peruna asetettiin lusikkaan ja hän pienellä rannevedolla veti perunan ilmalentoon suoraan suuhun ja nielaisi sen. Hän söi ne perunat sarjatulena. Hän söi ruuansa todella nopeasti ja lähti heti sen jälkeen tupakalle.

Toinen muistoni lapista ja mummostani on seuraava. Heräsin aina viimeisenä ja menin keittiöön. Hellalla porisi perunakattila. Istuin pöydän ääreen ja eteeni tuli lautanen, jossa on useita perunoita. Aloin parkua ja sanoin, etten halua perunoita aamupalaksi. Mummoni suuttui ja ajoi ulos.

Martti ja siskoni

Äitini on kotoisin Leipeeltä, joka on noin 50km Muurolan ja Pisan välissä, mutta länteen päin. Tiet on rakennettu sotavankien avulla ja olot olivat siellä todella karut. Äidillä on useita lapsuusmuistoja, jotka kuvastaa hyvin pitkälle sen, että millaiset olot olivat ja muistoja mm.ruuasta ja köyhyydestä. Äitini muistelee:

"Kun koulut loppuivat suvivirteen niin alkoivat meidän perunan kylvöt samana päivänä. Eero (äidin isä) osti siemenperunoita ja niitä kylvettiin. Välillä on maa kovana. Isä kynsi pellon hevosen avulla. Perunat kylvettiin käsinvoimin. Perunat mullattiin juhannuksen jälkeen. Sato korjattiin syyskuussa ja silloinhan koulussa on perunannostoloma. Sillä viikolla me nostettiin perunat. Yhtenä talvena perunoihin iski jokin kasvitauti, joka on syntynyt kosteudesta ja kylmyydestä. Perunoista tuli pahanmakuisia ja isä joutui hankkimaan sinä talvena perunoita kaupasta. Perunoiden viljely on niin raskasta, että päätin etten enää kasvata perunoita jos ei ole pakko. Sitten sinä (eli minä, blogin kirjoittaja) aloitit sen hullun homman. "

Isäni on taas kotoisin Helsingistä. Isäni perunamuistot tulevat:

"Me asuttiin Porvoonkadulla, Alppilassa. Minun vaarillani oli pelto Pasilan juna-aseman vieressä. Hän kasvatti siellä perunoita ja kessua. Perunannoston aikaan vaari tilasi meidän talon naapurilta hevosen. Hän (naapuri) silloin piti hevostallia ja eli hevosen kuljetuksella. Vähän niinkuin taksi tänä päivänä. Perunat pakattiin juuttisäkkeihin pellolla, kuljettiin hevosella ja jaetiin meille, Lahja-, Aili-tädille ja Eeva-tädille. Perunat riittivät hädin tuskin jouluun. "

Tätini viljeli viisi vuotta perunoita Kumpulan kasvimaalla ja totesi sen olevan liian rankkaa ja lopetti sen. Hän koki, ettei perunasato ole sen kummempi jos mittasi sen työn määrään.


Eräs mies muistelee:

"Ennen vanhaan piti idättää perunoita perunankuorista. Ei ollut rahaa ostaa siemenperunoita. Olimme niin köyhiä ja ajettu kotoa ja asetuimme uuteen paikkaan asumaan. Ei ollut rahaa ostaa niitä (siemenperunoita). Saatiin aika lailla hyviä satoa perunankuorista. Se perunan viljely on kovaa työtä. Nyt minä haen perunat kaupasta. Nyt on  halpoja perunoita. Miksi sinä niitä alat viljellä. Ai, ymmärrän, se on sinun harrastus ja tekee hyvää- mutta silloin köyhyys on sellaista, että vuodesta tulee hyvä jos on perunasato onnistunut."

Tervetuloa heinäkuu!

Toivottavasti tämä kuukausi tulee olemaan hieman lämpimämpi kuin kesäkuu. Ainakin tänään kävin kasvimaalla muutaman päivän tauon jälkeen. Kyllä kerrassaan yllätyin hurjasti monesta eri syystä. Oli satanut paljon vettä ja se on kai vauhdittanut rikkaruohojen ja satojen kasvua. Olen siis pitänyt käyntitaukoja, koska ilmat olivat kylmät ja sateiset. Kylmyys ei kuitenkaan niin kovasti haittaa rikkaruohojen kasvua. ;)

Rikkaruohot maissipellolla. Nykyinen maissitaimi on noin 30cm pitkä.

Perunakasvit ovat jo metrin korkuisia ja ne alkavat jo kohta kukkia. Wooh!

Maissipellon välissä on myös hauskoja yllätyksiä, perunat kasvavat myös maissipellolla. Viime vuonna minulla oli sillä paikalla perunapenkki ja sinne on sitten kai jäänyt viime kesänä muutama peruna maahan. Perunat eivät näköjään ole jäähtyneet talvella, joten se lähti kasvamaan. Jään kyllä miettimään, että pitäisikö minun kitkeä ne perunat pois.

Mansikat ovat jo raakileita.

Viemäni tomaattitaimet, basilkataimet ja paprikataimi voivat todella huonosti. Tomaattitaimet ovat niin kuolleen oloisia. Etten usko pelastavani niitä enää. Luulen, että avomaatomaatti vaativat kyllä lämmintä kesää. Uskon kasvihuoneen olevan paras kasvuympäristö tomaateille ja paprikalle ainakin tänä kesänä.

Nyt siis muihin aiheisiin. Minusta tämä kartta (jäänyt juhannusjuhlista) on loistava esimerkki teiden opastuksessa Kivinokkaan. Olin joskus ihmetellyt, ettei Kivinokkaan ole hyvää tieopastusta ja tämä on hyvä. Voisi poistaa vain tuon juhannus-tekstin ja laittaa jotain muuta niin ensikertalaisen on helppo tulla Kivinokkaan.

Leikin koirani kanssa löytöretkeilyä ja kävelin yhtä polkua, joka vei Riihelle. Minusta se on aivan ihana, herttainen ja sopivan vanhanhenkinen rakennus ja todella kaunis. Hämmästelin riihettä ja otin useita kuvia. Tulin kotiin ja aloin tutkia Riihen historiaa. Olin aivan hämmästynyt, että Herttoniemen siirtolapuutarhan paikalla on kasvatettu TUPAKKAA!! Rakennus oli rakennettu 1750-luvulla tupakan kuivatusriiheksi. Kulosaaren kartanon isäntä sotamarsalkka Augustin Ehrensvärd pohti silloin uusia tuulia. Aikamoisen villiä lähteä kasvattamaan tupakkaa tälle seudulle. Olin jo päivällä istunut Riihen viereiseen penkkiin ja miettinyt, että mitä kaikkea täällä Helsingistä löytyy ja millaisia tarinoita seinät pystyvät meille kertomaan. Aivan huikeaa oppia tuntemaan alueesta vain lisää ja lisää. Historiikkia pääset lukemaan tästä : http://www.herttoniemenspy.fi/@Bin/172042/Riihi.pdf

Kiertelin Herttoniemen siirtolapuutarhaa ja rakastuin ihan lopullisesti. Tälläisessä paikassa huikea historia, luonto lähellä ja kuitenkin vain 11minuutin metromatkan päässä keskustasta. Voisin vaikka myydä oman asunnon ja muuttaa Herttoniemen siirtolapuutarhaan viljelemään ja kasvattamaan kukkia. Jokainen mökki ja sen ympäristö viehättävät todella paljon. Kaikenlaiset pienet yksityiskohdat kuin portit, kyltit ja mökit herättävät ihastusta. Voi, että voisinpa omistaa yhden mökin. Yhteisöllisyys ei minua haittaa- kunhan se on hyvämielistä yhdessäoloa ja naapureiden kunnioittamista. (Ilman järjestyshäiriöitä tietenkin)
En uskalla mitään kuvia liittää tähän blogiin ilman mökin omistajien lupia. Mutta kertakaikkiaan aivan ihana alue tuo Herttoniemen siirtolapuutarha.

Laitan viimeiseksi kuvaksi Kulosaaren kartanon, joka on minusta niin hieno rakennus.

Hyvää heinäkuun jatkoa ja iloa kasvatus- ja valitettavasti myös kitkemispuuhiin.

Kylmä kesäkuu

Kesäkuun tapahtumia


Tämä kesäkuu on kyllä minusta todella tuulinen ja kylmä. Kuitenkin kasvimaalla on sujunut miltein hyvin. Istutin maissit silloin 28.5. ja ne ovat nyt vielä elossa ja osa on kasvanut todella hitaasti.  Yksi taimi ehti kuolla. Muut sinnittelevät melko hyvin. Osa on ollut harson alla ja osa taas on suoraan avomaassa. Eroja en ole ainakaan huomannut näiden suhteen kuin sen, että harson alla kasvaa rikkaruohot paremmin.

Viime vuoden kuukausimansikat alkavat sopeutua oikein hyvin kasvimaahan. Minulla on nyt siellä noin 7 taimia mansikoita. Nyt kukkivat oikein hienosti. Nyt olen rakentanut näiden päälle sellaisen muovisen harson, etteivät tule lintuvarkaita. Katsotaan kumpi meistä saa mansikat.

Sipulit voivat oikein hyvin. Mulla on sekä avomaassa että lavakauluksessa keltasipuleita ja minun kokemuksen mukaan avomaalla sipulit viihtyvät paremmin kuin lavakauluksessa. Syytä en oikein osaa sanoa. Lavakauluksessa on turvemultaa ja puutarhamultaa. Avomaalla on taas sitten savimaata ja hieman turvemultaa.

Minulla on siis kasvamassa kolmea erilaista perunalajiketta. Tuossa kuvassa on Annabella-perunalajike kasvamassa. Solight on ollut suurimman osaksi myyrien taikka rusakkoiden syömiä, mutta kyllä niistä tulee niistä hävikkeistä huolimatta oikein hyvä sato. Jos ei mitään kamalaa tapahdu niin perunasato tulee olemaan hyvä.

Kivinokkaan on kuulunut viime aikoina oikein hyvää. Olen ollut erittäin iloinen, että Kivinokan itäisestä alueesta puuhataan luonnonsuojelualueeksi. Juuri se osa Kivinokkaa on minun sydäntä lähellä. Tykkään kävellä siellä ja ihmetellä suuria lahopuita ja sen rungon suuria reikiä. Siitä kyllä näkee, että tikat asuvat siellä metsässä. On kyllä samppanjan paikka, että Kivinokasta tulee myös luonnonsuojelualue!

Allaoleva kuva on sattumalta otettu kuva harmaahaikarasta. En ole kuitenkaan varma, että pesiikö harmaahaikarat sielläpäin.

Sitten viime viikonloppuna on vietetty juhannusta ja Kivinokan juhannus on aivan paras! En ole ikinä nähnnyt niin paljon ihmisiö Kivikinokassa. Tunnelma on aivan taivaissa. Dallapee veti hienon illan ja ne kokot ovat olleet aivan upeat. Merimiljöö on niin kaunis. Kaikki on sujunut todella hyvin. Sain tavattua monta tuttuja ja tutustuin muutamiin uusiin ihmisiin. Kivinokka on näin avautunut monelle positiivisena juttuna. Tämä on hieno tapahtuma kaikille Helsinkiläisille ja pidän juuri tätä juhannusta varmaan parhaana juhannuksena, jonka vietin Helsingissä. Ei uskoisi, että Helsinki voisi olla hieno paikka juhannuksena. Mutta näköjään voi ja vain Kivinokassa. Toivottavasti tästä tulee perinne. Kun Dallapee lopetteli iltaa ja kaikki alkoivat taputtaa ja huutaa: One more! 

Kiitos kaikille järjestäjille hienosta illasta!

Mietteitä/kuulumisia kasvimaalta

Hei lukijat!

Heti ensin alkuun haluan tarkentaa tämän blogin tarkoitusta. Kirjoitan tässä blogissa vain omana itsenäni ja en edusta ketään yhteisöä taikka kenenkään aatetta.

Kirjoitan yleensä viljelypalstani kuulumisia ja myöskin havaintoja Helsingistä, Kivinokasta ja luonnosta. Lisäksi kirjoitan henkilökohtaisia ajatuksiani. Niistä ajatuksista ei kannata ottaa vakavasti. Sallin muiden mielipiteet, vaikka olisivat vastoin ajatusmaailmaani. Minun sanomisiani ei kannata ottaa henkilökohtaisesti vaan ottaa vain ne asiana.

Ylläoleva teksti perustui siihen, että olen kirjoittanut edellisellä blogipostauksella sen, että minusta Merihaka on Helsingin helvetti. Yksi lukija loukkaantui verisesti siitä. Se siitä. Lukija kirjoitti, että minun pitäisi pysyä vain viljelypalstalla.  Näin ollen selvennän blogini tarkoitusta näin.

Olen oikeasti tosi surkea kirjoittamaan blogia. Mietin, että pitäisi tosiaan siirtyä vain facebookiin päivittämään viljelypalstan kuulumisia ystäväpiirini sisällä, mutta toisaalta on paljon tuttuja, joilla ei ole facebookin tilejä niin tämä on heille oma kanava.

Kirjoitan pieneen muistikirjaan aina, mitä olen tehnyt viljelypalstalla. Kuten se, että koska tein nokkosvettä, mitä olen istuttanut, millainen päivä on, mitä ostin ja ajatuksiani. Otan muutaman merkinnän tähän.

9.5. Kevät-talkoot. Sää on aivan upea. Sain kaverini kanssa vaihdettua kuulumisia. Rikkaruohot saatiin kitkettyä. Aiemmin samalla viikolla istutin Solight-perunoita.

16.5. Istutin Annabella-perunoita. Sipulit istutin avomaahan. Toin kasvimaalle lavankaulukset ja kävin ostamassa 2 säkkiä turvemultaa ja 2 säkkiä puutarhamultaa. Tein nokkosvettä.

22.5. Kastelin nokkosvedellä perunamaita. Noin 1/3 nokkosvettä kastelukannuun ja sitten vettä kastelukannun täyteen. Tuoksuu aivan hirveälle. Kylvetty kesäkukkia, aurinkokukkia, punajuuria, tilliä, persilijaa ja kukkakaalta.

23.5. Räystäpääksykset havaittu. Kesä on täällä.

28.5. Maissitaimet istutettu avomaahan ja päälle harsokangasta. Jännittää tämä villikokeilu.

30.5. Kylvin herneitä maahan.

Allaolevat kuvat kertokoon enemmän.

Sipuleita!

Kesäkukat alkaa itää!

Myyrät on syöneet perunoita. Mrr!

Kuukausimansikan taimet

Maissipeltoni. Öhöm, näyttää kyllä heiniltä.:)

Solight-perunat alkaa kasvaa

Naapurin rapaperit!

Viime kesällä istutin mustaherukan pensaan ja nyt se kukkii??

Tuoksuu aivan ihanalle!

Kulosaaren kartanon tulppaanimeri salpaa hengen!

Mustikat kukkivat todella runsaasti! On ollut lämmin syksy. Toivottavasti mustikkakesä tulee olemaan hyvä!

Luontoretkeä tarjolla!

Metsämansikat kukkivat

Kirjailijoiden tapaamisia tarjolla!

Lemmenpolulla on varmaan moni lempi roihunut

Maijan kahvilasta voi hakea purtavaa!

Tässä kyllä mieli lepää!

Viljelyvuosi 2015 alkakoon

Hei!

En olekaan kirjoitellut tähän blogiin pitkiin aikoihin. Viime kesän sato on ollut hyvin perunapitoinen ja sain kivasti härkäpapuja. Vierailin viime kesän lopussa tädin luona ja hän asuu Rovaniemellä ja mietin pitkään minun tuliaisiani hänelle. Päätin sitten viedä pottuja Helsingistä. Oli hyvä tuliainen ja se oli vielä maukas tuliainen.

Härkäpapu on ollut minulle uusi makuelämys ja olen kokeillut vaikka mitä reseptejä sen kanssa ja myöskin maistattanut monelle ihmiselle. Niin hyvää papua ei myydä ruokakaupoissa ja ei myöskään toreilla. Mielenkiintoista.

Tämän vuoden satokesään. Minulle kasvimaa ei ole ns. mitä enemmän satoa niin sitä parempi kasvimaa on. Minulle se on paikka, jossa voin laittaa sormet multaan, olla ja nauttia tekemisestä. Olen lähtenyt todella nöyrästi liikkeelle viime kesänä ja sato on kuitenkin yllättänyt minut positiivisesti.

Kasvimaa on minulle oppimisen paikka ja myöskin on kiehtovaa oppia vain lisää. Kokeilen siellä kaikenlaisia juttuja. Tänä vuonna kokeilen maissia, tomaattia ja yrttejä. Kokeilen tänä vuonna myös lavaviljelyä. Minulla on tänä vuonna kolme perunalajiketta. Viljelen myös härkäpapua ja herneitä.

Olen huhtikuun 27.pvänä aloittanut maan kääntämisen. Viime viikonloppuna käänsin loput kasvimaasta ja kitkin todella raivokkaasti erästä kasvia. Se kasvi on kasvanut koko kasvimaan yli. Minun kasvimaalla on siis hirveesti nokkosta, voikukkia, raunioyrttiä ja vielä sitä kiusallista kasvia. Viime kesänä sen lehdet on polttanut usein minun kädet ja jalat ja sitä kasvia on todella mahdotonta edes koskea paljaalla kädellä. Mä näin sen kasvin ihan pienenä ja päätin, että mä kitken tuon kirotun kasvin.  Se kasvi kasvaa 1.5 metriseksi. Sillä on kyllä kauniit kukat.

Viime sunnuntaina sitten selvisi sen kasvin nimi. Kasvin nimi on Piparjuuri. Alkoi jo hymyilyttää, että netissä on ohjeet että miten sitä viljellään. Eräässä sivustossa on kyllä maininta että juuret kannattaa viedä samantien pois, muuten se voi villiintyä.

Tässä aloin miettiä seuraavia asioita. Kun viime kesänä se on kuitenkin ollut koko kasvimaan alueelle viihtyvä kasvi, joten se vahinko on tapahtunut jo aiemmin. Olisi hyvä, että kun luopuu kasvimaasta niin kirjoittaa ylös ainakin sen, että mitä kaikkea on viljellyt siinä kasvimaalla ja missä kohtaa on pitkäaikaiskasvit. Lisäksi sen, että mitä kaikkea on kaatanut kasvimaahan. Luulen, että vahinko on tapahtunut silloin, kun tieto ei siirry eteenpäin niin toinen alkaa kaivaa sen piparjuuren pois ja juuret ei ole siivottu kunnolla pois sitten tapellaan sen kasvin kanssa.

Lähden tänäkin kesänä nöyrästi eteenpäin. Nyt viime sunnuntaina on jo istutettu keltasipulit ja varhaisperunalajike kuin Solight. Mansikkataimet on siirretty toiseen paikkaan. Lavakaulukset on jo tilattu. Aurinkokukat, samettikukat ja kehäkuhat on jo istutettu.

Ensi lauantaina osallistun myöhäismyöhennystalkoisiin ja toivon mukaan tapahtuma vetää runsaasti osallistujia ja pääsen tutustumaan muihin viljeilijöihin.

Sitten muihin aiheisiin.

Olen surukseni päässyt lukemaan Hesarin toimittajien kirjoittamia juttuja, että Kivinokkaa ei pitäisi säilyttää. Lisäksi on ollut muutamia yksityishenkilöitä, jotka pitävät Kivinokkaa pienen piirin hommana. Kivinokka on ollut minulle tosi tärkeä paikka. Kasvimaa on pieni osa sitä henkistä pääomaa.
Minulla ei ole autoa ja varaa mihinkään mökkiin taikka mahdollisuutta muuttaa maalle. Luontoarvot on ollut aina minulle tosi tärkeä. Kasvoin vihreässä kaupunginosassa eli Roihuvuoressa. Asun nykyään Kalliossa. Kivinokkaan on matkaa noin kuutisen kilometriä minun kodistani. Mutta sen alueen henkinen pääoma. Sitä on mahdotonta mitata.

Kivinokassa on kulttuurihistoria, joka on siis alkanut Helsingin teollistumisen aikana ja myöskin Kulosaaren kartano kertoo Helsingin kaupungin huvilakulttuurista 1800-luvulla.  Ne majat, jotka jakavat mielipiteitä. Sekin kertoo alueen kulttuurihistoriasta.Majat on ainoa konkreettinen todiste alueen historiasta.

Sitten se luontopolku ja lintutorni. Näkymät on henkeä salpaavat. Olen tänään bongannut sieltä useita silkkiuikkoja, harmaahaikaran, joutsenia, isokoskeloita, lapasorsia, variksia, västäräkkejä, rastaita ja kun käänsin selän niin näin koirani kanssa metsäkauriin. Meinasin saada sydärin.

Alueen monipuolisuus on se valttikortti, mitä kannattaa puolustaa. Itä-Helsingissä ei ole paljoa lintutorneja ja sellaista nature-aluetta. Sen alueen pienennys jo hirvittää. Vanhakaupunkiin on rakennettu hirveesti asuntoja ja se karkottaa monia lajeja jäämään ja alueen elintila kapenee. Ne eläimet, linnut ja ötökkälajit. Ne puustot, maisemat ja meren läheisyys on sellaisia asioita jotka eivät välttämättä lue asemakaavoissa. Jos Helsinki haluaa vaalia tulevia sukupolvia - jotka eivät ole vain ihmisiä niin täytyy säästää nuo alueet. Lisäksi meille ihmisille on äärettömän tärkeää säilyttää luontosuhde myös kaupungissa. Meillä pitää olla kosketus luontoon.

Luonto on minulle tärkein henkinen pääoma - minulle on täysin vierasta, että sen hakemiseen pitää hankkia auto että pääsee Nuuksioon, Pirttimetsään taikka Sipoon kansallispuistoon. Minulle kallion asukkaalle on todella tärkeää että on Kivinokka pyörämatkan päässä. Voin istua saaren länsipään kärjessä tuijottaen meren aaltoja ja maisemiin kuuluu mm. Tuomiokirkko. Viiden minuutin kävelymatkan päässä pääsen lintutorniin ja katselen vanhankaupungin lahtea.

Helsingin kaupungin luontomaisemiin kuuluu myös saaret. Olen surukseni katsellut vanhoja karttoja. Hakaniemen edustalla on ollut paljon pikkusaaria ja 60-luvulla päätettiin täyttää maat ja alueelle rakennettiin Merihaka. Nykyään sitä aluetta kutsutaan Helsingin helvetiksi. Mä en haluaisi toista helvettiä -Kivinokkaan, Mustikkamaahan taikka Vartiosaareen.

Helsingissä on asuntopula- sen tarkoitus ei ole siis tuhota olemassaolevia luontoarvoja. Vaan kaiken takana on fiksu rakentaminen ja alueen luontoarvojen kunnioittaminen. Alueella, jossa on vahva kulttuurihistoria, luontoarvot ja myöskin alueen nykyiset asukkaat (ihmiset ja eläimet) täytyy antaa mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon.

Viime sunnuntaina sain lukea, että kantakaupungissa on paljon alueita, joihin voi rakentaa. Esimerkiksi Helsinginkadun kulmiin. Myöskin minun talonyhtiössä mietitään ullakkorakentamista- Helsinki voisi tukea niitä hankkeita. Minun vanhempien talossa ei ole hissejä- ikääntyneet joutuvat aina muuttamaan pois jos ei enää jaksa kävellä portaita pitkin. Helsinki voisi tukea näitä erilaisia taloon kohdistuvia parannustöitä, jotka edesauttavat ihmisiä asumaan omassa kodissaan loppuun asti.

Nykyinen kaupunkirakentaminen, mitä itse katselen esimerkiksi Kalasatamaa, Arabianrantaa, Viikinmäkeä ja Latokartanoa niin täytyy myöntää etten itse muuttaisi niihin ollenkaan. Liian tiivisesti rakennettu. Joukkoliikenne tuskin toimii ja alueen palvelut on aika heikot. Kun rakentaa jotain niin täytyy katsoa asioita monelta kantilta.

Uudet asunnot ovat itseasiassa todella kalliit - kenellä on varaa ostaa Helsingistä uuden asunnon. Ei ainakaan pientuloisilla. Asuntopula kohdistuu juuri pientuloisiin, lapsiperheisiin ja ikääntyviin ihmisiin.

Kivinokan lopulliseen turvaamiseen tarvitaan oikeasti museoviraston ja luontoalan järjestöjen tuen.
Kivinokka on oikeasti jokaisen Helsinkiläisen oma paikka.

Kuvasatoa

Kävin sunnuntaina kastelemassa kasvimaatani ja kuvasin paikkaa. Yksi kuva vastaa tuhatta sanaa.

Tuo näyttää kyllä enemmän härkäpapupensaalta kuin rivistöltä.

Härkäpavunpalot

Poimin yhden palon ja avasin. Annetaan muiden papujen kasvaa rauhassa kokoa. Eikö olekin kaunis? 

Mansikkamaa-kokeiluni

Perunapelto

Aurinkokukat kasvavat vielä pituutta ja unikkokukat alkavat kukkia. 

Yksi ainokainen hernepalko bongattu.