Kesäkuun kuulumisia

Hei lukijat!

Anteeksi, etten ole tänne kirjoitellut.

Ensin käänsin maata kaksi viikkoa. Opin kasvimaaltani monta asiaa. Se on hyvin savipitoinen eli jos on kuivaa niin se halkeilee kevyesti ja sitten jos on märkää niin se on savisen märkää. Olen yrittänyt miettiä, mitä kaikkea sinne voi istuttaa. En tehnyt ns.oikeaoppista kumpuviljelyä ja kenties pistetään keltanokkalaisen (=kivinokkalaisen) piikkiin, ettei tultu viljeltyä ns.oikeaoppisesti.

Ensin tosiaan käänsin maata kaksi viikkoa ja se oli kyllä hikistä hommaa yhdellä lapiolla ja koirani Veeti osallistui mielellään kaivuuhommiin. Ostin hulluna kaikkea siemeniä. Suunnitelmani oli istuttaa reunoille kukkia ja sisämaahan sitten kaikkea syötävää. Oli istutettu porkkanaa, perunaa, tilliä, persilijaa, härkäpäpua ja herneitä. Mansikkataimet on vielä kotona täällä ja taimet ovat niin heiveröisiä etten usko niiden näkevän koskaan kivinokkaa. Kasvatin kesäkurpitsataimet kotona ja istutin maahan parisen viikkoa sitten. Viime juhannusaattona kävin katsomassa, ne kaikki kuusi kesäkurpitsataimet ovat jo kuolleet. Sniff.

Istutin myös mustaherukkapensaan ja satoa tulisi ehkä pari kolme vuotta myöhemmin. Jos enää olen siellä viljelemässä.

Olen kateellisesti seuraillut muiden palstojen kasvua ja muilla se näyttää onnistuvan todella hyvin.

Mulla se näyttää säälittävältä yritykseltä luoda jotain uutta. *virn* Rikkaruohot, lupiinit, nokkoset näyttävät viihtyvän minun palstallani paremmin kuin muilla.;)

Minulla on käynyt jopa varkaita. Joku on kaivanut ylös maa-artisokat ja syönyt niitä palstallani.

Ilmatkin ovat olleet hyvin vaihtelevia. On satanut ja sitten on ollut lämpimpiä kelejä. Vesijohto on mennyt meidän palstan kohdalla poikki. Eräs viljelijä niittasi sen poikki. Ei ole vielä tänä päivänä vettä. Toisaalta nyt on onneksi satanut vettä.

Naapureihin olen jo tutustunut ja olen saanut niin kannustavia ja hyviä neuvoja naapureilta. Kiitän näin julkisesti mukavia palstannaapureita avustanne.

Tämä vuoden sato jäänee ehkä pieneksi, mutta riippuen kaveristani niin ehkäpä ensi kesänä kunnostaudun viljelemään ns.oikeaoppisella tavalla.

Kivinokan historiasta olen luvannut jotain kirjoittaa joka kerta kun raapustelen tänne.
En nyt tähän hätään keksi muuta kuin kirjoittaa ainutlaatuisesta luonnosta.Kivinokassa on luontopolku ja mielenkiintoisia luontokohteita. Kaiken lisäksi vielä on ajateltu luontopolun esteettömästi, niin että kaikilla on mahdollisuus tutustua Kivinokkaan. Lintutorniin pääsee pyörätuolilla hyvin. Siellä olen bongannut mm. harmaahaikaran, ruskosuohaukan, telkkiä, hanheja, joutsenia, kalatiiroja, lokkeja tms. Lainasin kerran isäni kiikaria ja huomasin uppoutuvani kiikarin kanssa ja en huomannut ajan kulua.

Vielä esteettömyyteen. On myös ajateltu näkövammaisiakin. Allaolevissa kuvissa nähdään tauluja, jossa näkövammainen voi sormin tuntea sen koko lahden näkymän ja lukea pistekirjoitetun tekstin alueen luontonäkymästä. Hieno juttu. Luonto todellakin kuuluu kaikille.

Olen bongannut Kivinokasta kolmesti ketun, usein rusakkoja, ja en ole ihan varma että näinkö minä myös jonkun pöllön. Mutta todella kiehtovaa käydä Kivinokassa joka on vain vain 5 kilometrin päässä kotoani. Että viiden kilometrin päässä betoniviidakosta on ihan erilainen luonto ja tunnelma. Onkin aina suuri shokki palata sieltä Kivinokasta Sörnäisten metroasemalle. Molemmat ovat ihan eri maailmasta. Alan tulla jo vanhaksi, että kaipaan yhä enemmän luontoa. Luonto on koti. Luin tänään artikkelin, että luonto estää syrjäyttymistä ja pitää mielen virkeänä. Allekirjoitan tämän. Kotona olen kotona, mutta kun olen luonnossa niin olen niin _kotona_. On paljon nähtävää ja mieli lepää. Kun työni on välillä hyvin tiukkaa niin luonto antaa hyvää tasapainoa tähän olotilaan. Lisäksi viljelypalstalla on kivoja naapureita, joiden kanssa on mukava vaihtaa kuulumisia.

Yritän ryhdistäytyä tämän blogin kanssa ja kiitän Teitä kärsivällisyydestänne.