Kuvasatoa

Kävin sunnuntaina kastelemassa kasvimaatani ja kuvasin paikkaa. Yksi kuva vastaa tuhatta sanaa.

Tuo näyttää kyllä enemmän härkäpapupensaalta kuin rivistöltä.

Härkäpavunpalot

Poimin yhden palon ja avasin. Annetaan muiden papujen kasvaa rauhassa kokoa. Eikö olekin kaunis? 

Mansikkamaa-kokeiluni

Perunapelto

Aurinkokukat kasvavat vielä pituutta ja unikkokukat alkavat kukkia. 

Yksi ainokainen hernepalko bongattu.

Oma maa mansikka, muu maa mustikka

Heinäkuussa aloin taas innostua kylvämisestä. Vaikkei heinäkuu ole kylvökuukausi.  Edellisessä postauksessa kirjoitin jo herneistä. Eli siis perustin hernerivistön  kasvimaalle. Viime viikonloppuna minää ajattelin käydä vilkaisemassa kasvimaatani. Huomasin, että mulla on kyllä hieman tilaa. Koska halla vei minun kesäkurpitsataimeni  ja siellä löytyy paikka - mansikoille.

Tottakai mansikoita pitää löytyä kasvimaalta. Kävin K-raudassa ja siellä oli tilauksessa tarjous. Tarjouksessa oli 50 litrainen Biolan mansikkamaa-multapussi 7.70eurolla.  Tehdään reiät sinne pussiin ja sitten taimet vain siihen. Mansikat ovat monivuotisia kasveja joten pieni kokeilu on paikallaan.

Perunakasvit ovat jo yli metrin korkuisia. Olen kitkennyt rikkaruohoja ja kerännyt nokkosia nokkosvettä varten. Olen kyllä ihmetellyt perunankasvien kokoa ja toivottavasti myyrät eivät ole huomanneet minun perunapeltoani.

Härkäpapupensaat ovat jo 1,2 metrin korkuisia. Toivottavasti ei ole kasvimaalla jättimäisiä rusakoita.:)

Minulle kävi kyllä surullinen juttu kasvimaallani. Minun kastelukannuni on ollut kallellaan ja sinne on ryöminyt myyränpoikanen ja se  kuoli sinne kastelukannuun. Huomasin vasta siinä vaiheessa, kun ihmettelin kastelukannun tukkoisuutta. Ajattelin ensin sen johtuvan etanoista. Järkytykseni asiasta on ollut luonnollisesti suuri. Tämä on kyllä hyvä opetus, ettei koskaan laita kastelukannua kallelleen ja se, että tarkista ensin kastelukannun sisältö kun täyttää sen vedellä. Yäk.

Sain myös allergiakohtauksen kasvimaalla. Joku ötökkä puri alahuuleeni ja se turposi. Kun hieroin sitä kortisonivoiteella niin se laski muutamassa tunnissa. En tiedä mikä ötökkä se oli.

Nyt ilmat ovat olleet helteisiä, tuulisia ja kuivia. Nuo kaikki syyt tarkoittavat kastelureissujen olevan päivittäisiä Kivinokan palstalle.

Historiasta. Suosittelen lämpimästi Haapasen kirjaa kuin Sörkän rysäkeisarit. Kirjassa sivutaan hieman Kivinokan historiaa. Kirja on upeasti kirjoitettu ja en voi muuta kuin hämmästellä sen ajan kuvauksia ja sen ajan elämää.

Kuvia en ole ottanut viime reissussa. Olen vain nauttinut rauhasta ja olla omien ajatuksien kanssa. Olla läsnä tässä ja nyt. Siinä se juuri on parasta puutarhan hoidossa. Tehdä mitä voi ja se riittää.

Mukavaa heinäkuun jatkoa :)

Heinäkuu 7.7.

Kylläpä aika rientää nopeasti, ainakin viljelypalstalla.

Huomaan, että ajattelen usein viljelypalstaa, että mitä kaikkea sinne pitää tehdä ja kuitenkin kun tulen palstalla niin hämmennyn vain enemmän. Välillä jopa rikkaruohojen määrä yllättää minut. Vastahan minä kitkesin nuo pois. Täytyy vain ihailla rikkaruohojen sitkeyttä, elämänhalua ja sen verkostoitumistaitoa. :)

Oikeasti voin myös ihmetellä, että kuinka pienestä siemenestä voi tulla jotain. Minulla oli keväällä erikokoisia siemeniä. Mansikkasiemen on sellainen todella pieni siemen, niin nyt on jo kasvanut taimenkokoisia lehtejä, Ehkäpä siirrän sen Kivinokan viljelypalstalle.

Ne perunat!! Uskomatonta, mutta nyt ne ovat ihan jättisuuria perunakasveja. En ymmärrä miten ne ovat kasvaneet pituutta parissa viikossa. Juuri pari viikkoa sitten surkuttelin palstan pienikokoisuutta ja harmittelin hallan vievän suuren satoni. Tänään kävin multaamassa ne perunat. Mulla meni perunoiden multaamiseen 90 litraa multaa.

Tänään kylvin myös herneet. Laitan nyt ne herneenpalot harson alle että itäminen lähtisi kasvaamaan nopeammin. Jospa elokuun-syyskuussa saadaan hieman herneitä. Toivossa on aina hyvä elää.

Olen kierrellyt monessa paikassa utelemassa viljelypalstoja. Huomaan, että monenlaisia viljelypalstoja löytyy. Monella on ihan omat konstit. Yhtä ainoaa tapaa ei ole. Ihanaa huomata monen luovuuden kukkivan palstoilla. Monella on ilonpilke silmänkulmassa viljelypalstalla. En ole uskaltanut ottaa kuvia muiden viljelypalstoilta ja laittaa tänne. Päätän haastaa Teidät lukijat tutustumaan Kivinokkaan ihan ominpäin. Kun kirjoitan tänne juttuja niin huomaan, etten voi selittää teille maan tuoksua, kesätuulen huokailua poskea vasten. En voi kaikkea kuvailla, kuten esimerkiksi erään viljelypalstan mansikkatarhan varasta. Varis lensi mansikkatarhan esteelle ja nokki sieltä mansikan irti ja lensi tyytyväisenä tiehensä. En voi kaikkea naapureiden juttuja selittää tänne.

Huomaan, miten mietin viljelypalstani maan ravinnepitoisuutta ja huomaan pohtivani, että mitä kaikkea ravinteita minun täytyy kaataa palstalle. Pitääkö kalkkia keväällä tai voinko tehdä nyt nokkosvettä. Pitääkö minun ottaa maanäyte tutkittavaksi, että osaan ensi keväällä varustautua hyvin.

Ja ne mullat. Puutarhamyymäöissä myydään monenlaisia multaa niin joudun aina miettimään, että mitä multaa ostan ja miten paljon. Suoraan sanoen en vieläkään ymmärrä niiden eroa. Tuntuu toisaalta tyhmältä tuoda multaa sinne, kun savimaa kuitenkin muokkaa multaa saviseksi. Toisaalta miten saveuttuminen muodostuu. Kaikkea näitä pohdiskelen.

Sitten viljelypalstan elämä. Se on niin rikas.Palstalla on monenlaisia ötököitä. On aina kiehtovaa ihmetellä ötököitä kasvimaalla. On tuhatjalkoja, monenlaisia koppakuoriaisia ja etanat. Palstalla on runsaasti kastematoja.

Mun palstalla on käynyt vieraita ihmetelemässä mun palstaa. Äitini nauraa minun perunapellolleni ja hän sanoo, että minun täytyy pitää ystäville perunajuhlat. Tarjoilussa on perunamuusia, perunarieskoja, perunakeittoa. En ole itse perunan ystävä, mutta rakastan rosamunda-perunaa ja myöskin lapin puikulaa. Jospa ensi kesänä viljelen vain näitä kahta lajiketta. Nyt on kai niitä Pirkka-pussiperunoita ja niitä van goghia. Ehkä pidänkin ne juhlat.;-)
Muutamat ystäväni ovat jo käyneet katsomassa viljelypalstaani ja maistellut kanssani tilliä ja minttua. Mintusta yksi mutusteli ja sanoi sen olevan hyvin mielenkiintoinen maku. Näki kyllä silmistä ettei maku miellyttänyt.

Punajuuren lehdet ovat niin kauniin väriset. Ihastelen aina niitä värejä.

Mukavaa on huomata papupensaan kukkivan. Naapurit tosin uhkailevat, että tulee varkaita papupensaalle. Kuulemma rusakot vievät ne papupalot alta aikayksikön.

Olen alkanut tehdä myös uhkarohkeita maisteluretkiä, kun en kaikkea rikkaruohoja tunne taikka erota ruokayrteistä niin alan jo maistella ja jos se on rikkaruohon makuinen niin kitken sen pois. On se aika riskialtista, mutta tietääkseni kukaan ei ole vielä kuollut pieneen määrään rikkaruohoon…

Lopuksi jotain Kivinokasta. Suosittelen lämpimästi Kivinokan kahvilaa. Siellä on ainakin olleet ihania munkkeja. Kahvilan vieressä on pieni eläintarha. On kolme kiliä ja tusina kanoja. Olen vienyt vieraita kahvilaan ja moni ihasteli merinäkymiä ja saan kuulla usein päivittelyä, että miten lähellä olemme keskustaa.

Myöskin olen mainostanut Herttoniemen siirtolapuutarhan Riihelän näyttelyitä. Siellä vaihtuu kerran viikossa näyttely. Minä myöhästyin ikoninäyttelystä pahoin. Olen koko viikon ajatellut käyväni katsomassa juuri sitä näyttelyä. Koska tätini oli ikonimaalari, joten sellainen kiinnostaa kovin paljon.

Mukavaa heinäkuun alkua kaikille lukijoille. :)

Kesäkuun kuulumisia

Hei lukijat!

Anteeksi, etten ole tänne kirjoitellut.

Ensin käänsin maata kaksi viikkoa. Opin kasvimaaltani monta asiaa. Se on hyvin savipitoinen eli jos on kuivaa niin se halkeilee kevyesti ja sitten jos on märkää niin se on savisen märkää. Olen yrittänyt miettiä, mitä kaikkea sinne voi istuttaa. En tehnyt ns.oikeaoppista kumpuviljelyä ja kenties pistetään keltanokkalaisen (=kivinokkalaisen) piikkiin, ettei tultu viljeltyä ns.oikeaoppisesti.

Ensin tosiaan käänsin maata kaksi viikkoa ja se oli kyllä hikistä hommaa yhdellä lapiolla ja koirani Veeti osallistui mielellään kaivuuhommiin. Ostin hulluna kaikkea siemeniä. Suunnitelmani oli istuttaa reunoille kukkia ja sisämaahan sitten kaikkea syötävää. Oli istutettu porkkanaa, perunaa, tilliä, persilijaa, härkäpäpua ja herneitä. Mansikkataimet on vielä kotona täällä ja taimet ovat niin heiveröisiä etten usko niiden näkevän koskaan kivinokkaa. Kasvatin kesäkurpitsataimet kotona ja istutin maahan parisen viikkoa sitten. Viime juhannusaattona kävin katsomassa, ne kaikki kuusi kesäkurpitsataimet ovat jo kuolleet. Sniff.

Istutin myös mustaherukkapensaan ja satoa tulisi ehkä pari kolme vuotta myöhemmin. Jos enää olen siellä viljelemässä.

Olen kateellisesti seuraillut muiden palstojen kasvua ja muilla se näyttää onnistuvan todella hyvin.

Mulla se näyttää säälittävältä yritykseltä luoda jotain uutta. *virn* Rikkaruohot, lupiinit, nokkoset näyttävät viihtyvän minun palstallani paremmin kuin muilla.;)

Minulla on käynyt jopa varkaita. Joku on kaivanut ylös maa-artisokat ja syönyt niitä palstallani.

Ilmatkin ovat olleet hyvin vaihtelevia. On satanut ja sitten on ollut lämpimpiä kelejä. Vesijohto on mennyt meidän palstan kohdalla poikki. Eräs viljelijä niittasi sen poikki. Ei ole vielä tänä päivänä vettä. Toisaalta nyt on onneksi satanut vettä.

Naapureihin olen jo tutustunut ja olen saanut niin kannustavia ja hyviä neuvoja naapureilta. Kiitän näin julkisesti mukavia palstannaapureita avustanne.

Tämä vuoden sato jäänee ehkä pieneksi, mutta riippuen kaveristani niin ehkäpä ensi kesänä kunnostaudun viljelemään ns.oikeaoppisella tavalla.

Kivinokan historiasta olen luvannut jotain kirjoittaa joka kerta kun raapustelen tänne.
En nyt tähän hätään keksi muuta kuin kirjoittaa ainutlaatuisesta luonnosta.Kivinokassa on luontopolku ja mielenkiintoisia luontokohteita. Kaiken lisäksi vielä on ajateltu luontopolun esteettömästi, niin että kaikilla on mahdollisuus tutustua Kivinokkaan. Lintutorniin pääsee pyörätuolilla hyvin. Siellä olen bongannut mm. harmaahaikaran, ruskosuohaukan, telkkiä, hanheja, joutsenia, kalatiiroja, lokkeja tms. Lainasin kerran isäni kiikaria ja huomasin uppoutuvani kiikarin kanssa ja en huomannut ajan kulua.

Vielä esteettömyyteen. On myös ajateltu näkövammaisiakin. Allaolevissa kuvissa nähdään tauluja, jossa näkövammainen voi sormin tuntea sen koko lahden näkymän ja lukea pistekirjoitetun tekstin alueen luontonäkymästä. Hieno juttu. Luonto todellakin kuuluu kaikille.

Olen bongannut Kivinokasta kolmesti ketun, usein rusakkoja, ja en ole ihan varma että näinkö minä myös jonkun pöllön. Mutta todella kiehtovaa käydä Kivinokassa joka on vain vain 5 kilometrin päässä kotoani. Että viiden kilometrin päässä betoniviidakosta on ihan erilainen luonto ja tunnelma. Onkin aina suuri shokki palata sieltä Kivinokasta Sörnäisten metroasemalle. Molemmat ovat ihan eri maailmasta. Alan tulla jo vanhaksi, että kaipaan yhä enemmän luontoa. Luonto on koti. Luin tänään artikkelin, että luonto estää syrjäyttymistä ja pitää mielen virkeänä. Allekirjoitan tämän. Kotona olen kotona, mutta kun olen luonnossa niin olen niin _kotona_. On paljon nähtävää ja mieli lepää. Kun työni on välillä hyvin tiukkaa niin luonto antaa hyvää tasapainoa tähän olotilaan. Lisäksi viljelypalstalla on kivoja naapureita, joiden kanssa on mukava vaihtaa kuulumisia.

Yritän ryhdistäytyä tämän blogin kanssa ja kiitän Teitä kärsivällisyydestänne.

Viljelypalsta

Viime kesänä manasin taas, että nyt en saa ikinä viljelypalstaa Helsingistä. Olen jonottanut Annalan viljelypalstaa jo melkein 10 vuotta ja olen hävinnyt aina arvonnassa. Sieltä vapautuu kuulemma pari kolme palstaa vuodessa.

Kerroin tästä ystävälleni, joka hankki pienen majan Kivinokasta ja hän ehdotti yhteistä viljelypalstaa. Minä suostuin -tottakai. Hän ryhtyi selvittämään asiaa ja minä kyynisenä en uskonut saavani palstaa Kivinokasta.  Tarkoituksena on hoitaa palstaa yhdessä, meillä on omat puoliskot ja yhteiset penkit.

Sitten eilen lähetin viestiä ystävälleni ja kysyin asiaa. Hän vastasi heti ja sanoi, että meillä on palsta. Hymyilin typertyneenä koko päivän ja olin niin onnellinen. Meillä on palsta!

Tänään sitten tulin palstalle ja olen niin aloittelija etten tunne vielä mitään. Tuntuu, että kannattaa vaan kylmästi kääntää koko maapalan, mutta toisaalta en haluaisi kääntää maata jos siellä sitten on jotain harvinnaista ja hyvinsäilyvää kasvia..

Unelmani on siis saada kukkapenkki, herukkapensas, hyötykasvipenkki, missä voisi kasvattaa mm. härkäpapua, punajuuria, yrttejä, kesäkurpitsaa ja raparperia. Näin aluksi.

Ensin täytyy tosiaankin kääntää maan. Kaikki on niin uutta minulle ja silti on mahdollisuus tähän onneen. Näin se näyttää tänään 3.5.2014.

Ajattelin myös kirjoittaa vähän Kivinokan historiasta tähän blogiin. Olen nyt onnen huumassa, mutta kirjoitan minkä luin tänä aamuna kirjasta:

" Mitä on sörkkalainen ilman Kivinokkaa! Tai mitä on Kivinokka ilman sörkkalaisia. Ilman heidän remuavaa iloansa ja helisevää naurua ja lauluansa. Ei mitään! (…) Iloa ja riemua, laulua ja naurua. Sekä, mikä kaikkien parhainta, kaiken pohjana puhdas ja innostava luokkataistelumieli.(…) Näitä muistellessa paikkaa ankara kaipuu ja ikävä. Tekee mieli jättää kaikki ja lähteä riemunpaikoille Nokkaan, sörkkalaisten pariin-
Nimimerkki "Puli", Myrskykello-lehti 31.8.1925."

Tämä on niin enteilevää. Asun tällä hetkellä keskellä Helsinginkatua, määrittelen itseni kalliolaiseksi, mutta kalliossa asuva ystäväni sanoi karseasti siihen, että asun itseasiassa Harjussa. Sörnäinen on noin 400 metrin päässä asunnostani.

Tämä kesä menee työtä tehden ja toimin sitten kuin ennen vanhaan työväki teki täällä Sörnäisessä eli lähtevät töiden jälkeen Kivinokkaan. Harmi, ettei ole -vielä- mökkiä Kivinokassa, että voisi asua yön Kivinokassa.

Kivinokka oli itseasiassa Sörnäisten tehtaiden työntekijöiden virkistyspaikka jo vuodesta 1900-luvun jälkeen. Tulen kirjoittamaan asiasta kyllä lisää. Allaoleva kuva on Kansan arkistosta. Veneeseen mahtui 80 henkilöä ja kuva on otettu vuonna 1922. Kuvassa työväki soutelee Kivinokkaan. Silloin oli säännöllinen veneyhteys Sörnäisen rannasta Kivinokkaan.  Veneen nimi oli Komeetta. Kertoneeko nimi veneen vauhdista, enpä lähde veikkaamaan.