tiistai 15. heinäkuuta 2014

Oma maa mansikka, muu maa mustikka

Heinäkuussa aloin taas innostua kylvämisestä. Vaikkei heinäkuu ole kylvökuukausi.  Edellisessä postauksessa kirjoitin jo herneistä. Eli siis perustin hernerivistön  kasvimaalle. Viime viikonloppuna minää ajattelin käydä vilkaisemassa kasvimaatani. Huomasin, että mulla on kyllä hieman tilaa. Koska halla vei minun kesäkurpitsataimeni  ja siellä löytyy paikka - mansikoille.

Tottakai mansikoita pitää löytyä kasvimaalta. Kävin K-raudassa ja siellä oli tilauksessa tarjous. Tarjouksessa oli 50 litrainen Biolan mansikkamaa-multapussi 7.70eurolla.  Tehdään reiät sinne pussiin ja sitten taimet vain siihen. Mansikat ovat monivuotisia kasveja joten pieni kokeilu on paikallaan.

Perunakasvit ovat jo yli metrin korkuisia. Olen kitkennyt rikkaruohoja ja kerännyt nokkosia nokkosvettä varten. Olen kyllä ihmetellyt perunankasvien kokoa ja toivottavasti myyrät eivät ole huomanneet minun perunapeltoani.

Härkäpapupensaat ovat jo 1,2 metrin korkuisia. Toivottavasti ei ole kasvimaalla jättimäisiä rusakoita.:)

Minulle kävi kyllä surullinen juttu kasvimaallani. Minun kastelukannuni on ollut kallellaan ja sinne on ryöminyt myyränpoikanen ja se  kuoli sinne kastelukannuun. Huomasin vasta siinä vaiheessa, kun ihmettelin kastelukannun tukkoisuutta. Ajattelin ensin sen johtuvan etanoista. Järkytykseni asiasta on ollut luonnollisesti suuri. Tämä on kyllä hyvä opetus, ettei koskaan laita kastelukannua kallelleen ja se, että tarkista ensin kastelukannun sisältö kun täyttää sen vedellä. Yäk.

Sain myös allergiakohtauksen kasvimaalla. Joku ötökkä puri alahuuleeni ja se turposi. Kun hieroin sitä kortisonivoiteella niin se laski muutamassa tunnissa. En tiedä mikä ötökkä se oli.

Nyt ilmat ovat olleet helteisiä, tuulisia ja kuivia. Nuo kaikki syyt tarkoittavat kastelureissujen olevan päivittäisiä Kivinokan palstalle.

Historiasta. Suosittelen lämpimästi Haapasen kirjaa kuin Sörkän rysäkeisarit. Kirjassa sivutaan hieman Kivinokan historiaa. Kirja on upeasti kirjoitettu ja en voi muuta kuin hämmästellä sen ajan kuvauksia ja sen ajan elämää.

Kuvia en ole ottanut viime reissussa. Olen vain nauttinut rauhasta ja olla omien ajatuksien kanssa. Olla läsnä tässä ja nyt. Siinä se juuri on parasta puutarhan hoidossa. Tehdä mitä voi ja se riittää.

Mukavaa heinäkuun jatkoa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti