Peruna herättää muistoja

Hyvät lukijat!

Keskityn tähän postaukseen vain perunaan.

Siitä lähtien kun kerroin kasvattavani perunoita on saanut monenlaisia kommentteja ja myöskin saanut monet muistelemaan omia perunakokemuksia. Kun juttelen ihmisten kanssa perunakokemuksistaan niin huomaan muistelevani myös omia perunakokemuksiani.

Tänä kesänä kasvatan kolme erilaista perunalajiketta. Perunalajikkeet ovat seuraavat Solight, Annabella ja Rosamunda. Viimeisin mainittu peruna on minun lempiperunani. Sitä voin syödä vaikka joka päivä. En kuitenkaan ole perunoiden ylin ystävä. Solightin istutin vappuviikolla. Annabellan istutin äitienpäivän aikoihin ja Rosamundan istutin juhannusviikolla.

Ensimmäinen sato otettiin eilen yhdestä varresta. Otin muutaman varren tilliä. Kaupasta vielä luomuvoita. Kylläpä maistui todella hyvältä.

Solight-perunoita

 Nyt kirjaan omia ja muiden ihmisten muistoja perunoista.

Lapsuuskodissani syötiin/syödään perunoita joka päivä. Hyvin harvoin tarjotaan riisiä taikka pastaa. Kun kävin peruskoulua niin inhosin koulun kumiperunoita. Olen jopa nähnyt niiden pomppivan. Ne on niitä perunoita jotka ovat tasaisia pyöreitä ja on jo valmiiksi kuorittuja. Ne ei myöskään maistuneet millekään. Muistan kouluaikanani seuraavasti, että istuimme pöydän ääreen kotitaloustunnin jälkeen syömään tekemiämme ruokia. Yksi luokkakaverini viittasi ja sanoi, ettei ota perunoita. Opettaja kysyi syytä. Luokkakaverini vastasi syykseen sen, ettei osaa kuoria perunaa. Hänen kotona on aina kuorittu perunat. Muistan katsoneeni luokkakaveriani silmät pyöreinä ja suuni loksahti auki. Hän silloin opetteli kuorimaan perunoita kotitaloustunnilla.

Toinen muistoni liittyy enooni. Hänellä ei ollut hampaita, kuin vain muutamia omia. Ennen vanhaan lapissa lähin hammaslääkäri oli Rovaniemessä ja hänen tehtävänä oli vaan hampaiden poisto. Minun äidin naapuri sai  rippilahjaksi tekohampaat, joka oli aika yleinen lahja siihen aikaan.  En tiedä oliko enollani tekohampaita tai ei. No kuitenkin enon perunansyöntitapa oli suuri show. Hänellä on lautasella perunoita ja aina lusikka. Lusikka toimii lähinnä katapulttina. Peruna asetettiin lusikkaan ja hän pienellä rannevedolla veti perunan ilmalentoon suoraan suuhun ja nielaisi sen. Hän söi ne perunat sarjatulena. Hän söi ruuansa todella nopeasti ja lähti heti sen jälkeen tupakalle.

Toinen muistoni lapista ja mummostani on seuraava. Heräsin aina viimeisenä ja menin keittiöön. Hellalla porisi perunakattila. Istuin pöydän ääreen ja eteeni tuli lautanen, jossa on useita perunoita. Aloin parkua ja sanoin, etten halua perunoita aamupalaksi. Mummoni suuttui ja ajoi ulos.

Martti ja siskoni

Äitini on kotoisin Leipeeltä, joka on noin 50km Muurolan ja Pisan välissä, mutta länteen päin. Tiet on rakennettu sotavankien avulla ja olot olivat siellä todella karut. Äidillä on useita lapsuusmuistoja, jotka kuvastaa hyvin pitkälle sen, että millaiset olot olivat ja muistoja mm.ruuasta ja köyhyydestä. Äitini muistelee:

"Kun koulut loppuivat suvivirteen niin alkoivat meidän perunan kylvöt samana päivänä. Eero (äidin isä) osti siemenperunoita ja niitä kylvettiin. Välillä on maa kovana. Isä kynsi pellon hevosen avulla. Perunat kylvettiin käsinvoimin. Perunat mullattiin juhannuksen jälkeen. Sato korjattiin syyskuussa ja silloinhan koulussa on perunannostoloma. Sillä viikolla me nostettiin perunat. Yhtenä talvena perunoihin iski jokin kasvitauti, joka on syntynyt kosteudesta ja kylmyydestä. Perunoista tuli pahanmakuisia ja isä joutui hankkimaan sinä talvena perunoita kaupasta. Perunoiden viljely on niin raskasta, että päätin etten enää kasvata perunoita jos ei ole pakko. Sitten sinä (eli minä, blogin kirjoittaja) aloitit sen hullun homman. "

Isäni on taas kotoisin Helsingistä. Isäni perunamuistot tulevat:

"Me asuttiin Porvoonkadulla, Alppilassa. Minun vaarillani oli pelto Pasilan juna-aseman vieressä. Hän kasvatti siellä perunoita ja kessua. Perunannoston aikaan vaari tilasi meidän talon naapurilta hevosen. Hän (naapuri) silloin piti hevostallia ja eli hevosen kuljetuksella. Vähän niinkuin taksi tänä päivänä. Perunat pakattiin juuttisäkkeihin pellolla, kuljettiin hevosella ja jaetiin meille, Lahja-, Aili-tädille ja Eeva-tädille. Perunat riittivät hädin tuskin jouluun. "

Tätini viljeli viisi vuotta perunoita Kumpulan kasvimaalla ja totesi sen olevan liian rankkaa ja lopetti sen. Hän koki, ettei perunasato ole sen kummempi jos mittasi sen työn määrään.


Eräs mies muistelee:

"Ennen vanhaan piti idättää perunoita perunankuorista. Ei ollut rahaa ostaa siemenperunoita. Olimme niin köyhiä ja ajettu kotoa ja asetuimme uuteen paikkaan asumaan. Ei ollut rahaa ostaa niitä (siemenperunoita). Saatiin aika lailla hyviä satoa perunankuorista. Se perunan viljely on kovaa työtä. Nyt minä haen perunat kaupasta. Nyt on  halpoja perunoita. Miksi sinä niitä alat viljellä. Ai, ymmärrän, se on sinun harrastus ja tekee hyvää- mutta silloin köyhyys on sellaista, että vuodesta tulee hyvä jos on perunasato onnistunut."